Siitä saakka, kun kansanedustajaehdokkaaksi ryhtymistä edes mietin, on vaaliteemoihini kuulunut kansanedustajien palkkojen ja etuuksien kohtuullistaminen. Ajankohtaiseksi asian tekee nyt se, että eduskunnan hallinto on juuri päättänyt, ettei kansanedustajien avustajien työnkuvaa tulla tarkistamaan. Käytännössä tämä tarkoittaa, ettei heidän palkkaansa tulla nostamaan. Avustajien palkat ovat pysyneet samalla tasolla 15 vuoden ajan ollen tällä hetkellä 2300€/kk. Tämä ei todellakaan ole paljon pääkaupunkiseudun hintatasoa tarkastellessa. Tuntuu erittäin kurjalta, että kansanedustajien palkkoja on näinä vuosina nostettu, mutta avustajiltaan he ovat korotukset evänneet.

Koska oikeisto jatkuvasti ulostuloissaan esittää, että palkkoja tulisi leikata, voisi pääministerimme aloittaa omalla esimerkillään. Myös kulukorvauksia voisi muuttaa tarveharkintaperustaisemmiksi. Esim. hyvinkääläinen kansanedustaja saisi rapiat 1300€ kulukorvausta 6355 euron palkan lisäksi. Varsinkin kun edustajien matkustus julkisissa liikennevälineissä lienee pääsääntöisesti ilmaista, onko kulukorvaus aina todella tarpeen? Tottakai on huomioitava, että ympäri Suomen olevien kansanedustajien on hankittava työsuhdeasunto pääkaupunkiseudulta ja matkustus kotiin ja ero perheestä myös rasittaa. Mutta peräänkuuluttaisin tarveharkintaa tässä asiassa.

Ja mitä eläkkeisiin tulee, kansanedustajien eläkejärjestelmää on kyllä muutama vuosi sitten muutettu ja ns. porsaanreikiä paikattu. Sopeuttamiseläkkeen ”väärinkäyttö” ei enää uusilta kansanedustajilta onnistu, kaksi kautta edustaneet voivat saada 1-3 vuotta ansiosidonnaiseen verrattavaa sopeutusrahaa elleivät he työllisty heti edustajan uransa jälkeen. Varsinainen kansanedustajan eläke käyttäytyykin sitten kuten vanhuuseläke ja siihen myös eläkekatto osuisi.