Sveitsin kaava-asiaa koskevissa keskusteluissa on tuotu esille, että rakennettavaksi kaavailtu alue ei ole ”sitä varsinaista luonnonsuojelualuetta” tai että ks. alueen ja sen viereiset varsinaiset suojelualueen osat ovat jo nyt huonossa kunnossa, ja maasto esimerkiksi tamppautunut ja roskaantunut. Näin on pyritty perustelemaan, että alue olisi luontoarvoiltaan arvoton ja ihan joutomaata. Nämä eivät ole kuitenkaan kestäviä perusteluja sille, että alueelle pitäisi saada rakentaa.
Luonnonsuojelullisia- ja luonnonarvoja on monenlaisia. On olemassa myös tärkeitä maisemia, joita suojellaan. Näkymä Sveitsin ns. sisääntulolla on mielestäni maisemallisesti arvokas, vaikkei se kokonaisuudessaan suojelualuetta olekaan. Maisema muuttuisi radikaalisti, jos siihen rakennetaan. Kuinka moni onkaan ymmärtänyt mitä 31000 kem2 tarkoittaa? Se tarkoittaa jopa 20 kerrostaloa. Maaston luonnontilaisuuden aiemmasta heikentymisesta on silloin turha edes puhua.
Keski-Uudenmaan maakuntamuseo on 2.9.2016 antanut lausunnon, jonka mukaan Sveitsin luonnonpuisto on maakunnallisesti merkittävä kulttuuriympäristö, jonka kehittämisen lähtökohtana tulee olla kulttuuriympäristön ja maiseman arvot ja niiden säilyminen. Maakuntamuseo pitää myös erittäin valitettavana, että historiallisesti ja maisemallisesti merkittävälle virkistys- ja viheralueelle Sveitsinpuistoon esitetään uutta rakentamista.
Sveitsinpuistoa on käytetty yli sadan vuoden ajan niin kaupunkilaisten kuin turistienkin ulkoilu- ja virkistysalueena. Maastoon on jäänyt tästä tottakai jälkensä, siellä on mm. runsaasti polkuja varsinaisten kulkemiseen tehtyjen reittien ohella. Kuitenkin kaiken kaikkiaan metsän erityispiirteet ja puiston luonne on säilynyt ajan saatossa hyvin ja siksi aikanaan Hyvinkää on hakenut rauhoitusta puiston säilyttämiseksi nykyisen kaltaisena maisemaltaan ja luontoarvoiltaan.
Kyseessä ei siis ole luonnonpuisto tai kansallispuisto, eikä puistoa ole missään vaiheessa ollutkaan tarkoitus säilyttää täysin koskemattomana, vaan rauhoituksen tarkoituksena on toki suojella tärkeitä luontoarvoja mutta myös sovittaa yhteen luonnon erityispiirteet ja alueen virkistyskäyttö. Mikään rakentaminen itse suojelualueelle tai sen välittömään läheisyyteen ei tue rauhoituksen tarkoitusta vaan ennemminkin vaarantaa koko alueen säilyvyyden nykytilassaan.
Itseasiassa on ihan perusteltua kysyä, olisiko puistosta vuonna 1989 rauhoitettu alue ulotettu Aleksis Kiven katuun saakka, jos koulua ja kenttää ei olisi jo aiemmin näille paikoille rakennettu? Nythän suojelualueen raja luonnollisestikin kiertää kaikki nämä 60- ja 70-luvuilla rakennetut alueet. Olisiko meidän syytä miettiä ensisijaisesti rauhoituksen todellista tarkoitusta, ja suojeltavaa aluetta vähän laajemmin kuin missä varsinaisen suojelualueen tolpat sijaitsevat?
Valtuutettuna toivon mahdollisimman monen kaupunkilaisen ottavan valtuutettuihin yhteyttä ja kertovan omasta mielipiteestään tässä ja myös muissa tänä vuonna päätöksen alle tulevissa asioissa. Ja toisaalta kaupunkilaisena ja Sveitsin puiston välittömässä läheisyydessä 30 vuotta asuneena ja aluetta virkistykseen käyttäneenä toivon, että valtuutetut harkitsevat tarkkaan päätöstään. Jos alueelle nyt rakennetaan, sitä ei enää ennalleen voida palauttaa.
Julkaistu 27.1.2018 Aamupostissa