Jyrki Sasi vetää mutkat suoriksi antaessaan ymmärtää kirjoituksessaan (Aamuposti 17.2.), että eläimelle kärsimyksen aiheuttamisen myötä voisi oivaltaa olevansa vasemmistolainen tai se jopa olisi osa vasemmistolaisuutta. Tämä ei pidä millään muotoa paikkaansa. Vasemmistoliitto ei hyväksy eläinsuojelurikoksia tai yleensäkään tahallisen henkisen tai fyysisen kärsimyksen aiheuttamista, ei eläimille mutta ei myöskään ihmisille. Kaikki vältettävissä oleva kärsimys tulee voida välttää. Edes taiteen nimissä ei saa kärsimystä toisille tuottaa. Se, että ks. teoksen tekijä olisi oletettavasti nykyään vasemmistolainen, ei liity niinkään teon ja vasemmiston yhteyteen vaan kenties enemmänkin itse ihmisen kasvutarinaan.
Animalia ja SEY selvittivät puolueiden kannat eläinsuojelulain keskeisiin kysymyksiin toukokuussa 2016. Ainoastaan Vasemmistoliitto ja Vihreät olivat eläinsuojelujärjestöjen kanssa täysin samaa mieltä eläinsuojelulain keskeisimpien ongelmakohtien parantamisesta. www.elainpolitiikka.fi -sivulla avautuu maaliskuussa vaalikone, josta jokainen voi löytää eläinystävällisen ehdokkaan.
Mitä tulee Sasin kritiikkiin Mika Karhun ajatuksia kohtaan, pitää muistaa, että nämä ovat yhden taiteilijan mielipiteitä ja niitäkin voidaan tulkita eri tavoin. Itse ajattelin Karhun tarkoittavan nimenomaan sitä, että taiteen teon lähtökohta ei voi olla miellyttämisen halu ja ajatus siitä, että mitähän kansa haluaa ostaa. Toisaalta taiteella pitäisi myös voida elää, mutta se onkin jo toinen tarina. Mielestäni taide itsessään kuitenkin voi ja saa olla miellyttävää. Ja toisia miellyttää erilaiset asiat.
Esimerkiksi voisi nostaa viime vuosina Hyvinkäälläkin puhuttanut uuden sairaalan tuleva ns. prosenttitaide. Mielestäni sairaalaan sopii miellyttävän ja ehkäpä tarkoitukseltaan puhtaasti rauhoittavan taiteen lisäksi myös nokkelat aivoja haastavat työt ja jopa synkkiä mielenmaisemia kuvaavat teokset. Niiden sijoittelu täytyy vain harkita tarkoin ja ne tulee olla siirrettävissä tilojen käytön muuttuessa. Hyvinkään uuden sairaalan taiteesta osa tulee olemaan linkitettynä tai jopa osana sisustusta, silloin taiteen pitää miellyttää suurinta osaa ja se tulee olla harkitumpaa muodoltaan.
Taidetta on jo nyt paikoissa, joissa sitä ei välttämättä tiedosta ja jatkossakin tarvitaan taiteen eri muotoja ja ilmentymiä. Taide myös perinteisenä kuvataiteena tulisi nostaa lähemmäs arkipäivää sieltä museoiden ja gallerioiden uumenista. Tarpeesta kertoo hyvin Aamupostin jokin aika sitten tekemä ”kadunvarsikysely” jossa hyvinkääläiset eivät juurikaan osanneet mainita nimeltä kotikaupunkinsa taiteilijoita. Tähän ”markkinarakoon” iskee esimerkiksi Hyvinkään Taiteilijaseuran Taidelainaamo, josta on mahdollista vuokrata ja halutessaan jopa lunastaa kotiin taidetta kohtuullisella hinnalla. Sellaista taidetta, joka miellyttää juuri sinua, oli se sitten kaunista, kauhistuttavaa tai muutoin ajatuksia herättävää.
Vastineeni Aamupostin mielipidepalstalla 17.2. 2017 julkaistuun kirjoitukseen