Kohtaamisia aamupalalla eri puolilla Hyvinkäätä

On maanantaiaamu Hyvinkäällä.

• Nopossa: Vanhempi kutsuu unisen lapsen puurolle, istuu ehkä itsekin hetkeksi koululaisen seuraksi. Kello on vasta vähän, kun koulutaksi hakee lapsen hiekkatien päästä. Kun lapsi pääsee koululle, hänen juuri herättyään syödystä aamupalasta on kulunut jo melkein kaksi tuntia, vielä on jaksettava ennen koululounasta kolme oppituntia.
• Paavolassa: Kello soi ja on jo kiire, yläasteelle on pidempi matka kuin viime vuonna. ”Olisit noussut aiemmin, ota nyt edes tämä banaani!” Sillä banaanilla ja koululounaalla on pärjättävä pitkälle iltapäivään. Toivottavasti koulussa on edes jotain hyvää ruokaa, tai sitten syön pelkkää näkkäriä, tuumii nuori kiiruhtaessaan koulun ovista sisään.
• Hakalassa: Lapsi nousee kellon soittoon, vanhemmat eivät ole vielä heränneet. Reippaasti pesulle ja pukemaan. Jääkaapissa on viikonlopun jäljiltä vain ketsuppia ja puoliksi juotu viinipullo. Onneksi pakkasesta löytyy kuitenkin paahtoleipää, mitä on haettu leipäjonosta. Vatsaan saa jotain ja onhan kouluruoka sitten jo neljän tunnin päästä.
• Mustassamännistössä: Nuori raahautuu mopolle ja korkkaa energiajuoman, koska ei heillä ole tapana istua aamupalalla, kun sen voi nauttia matkalla kouluun tai hakea ärrältä jotain. ”Ai hitsi, mutsi unohti jättää rahaa. Pitää sit pyytää, jos ehditään illalla nähdä”. Jos edes olisi saanut kesätöitä, olisi voinut käyttää omaa rahaa ja ostaa välipalaa kiskalta.

Nämä esimerkit ovat täysin fiktiivisiä, mutta eivät mahdottomia. Mahdollista olisi myös maksuton aamupala peruskouluissa. Se toisi koulurauhaa, auttaisi jaksamaan ja toisi siten myös parempia oppimistuloksia. Lisäksi se mahdollistaisi aikuisten ja lasten kiireettömän kohtaamisen ja helpottaisi osaltaan kartoittamaan oppilaiden elämään liittyviä haasteita.

Kolumni julkaistu 25.3.2021 Aamupostissa