Vähän olen kuitenkin pettynyt näihin valtamedioiden vaalikoneisiin. Kysymykset ovat kovin asenteellisia, eivätkä anna tilaa ns. harmaille alueille, kaikki kun ei ole aina ihan mustavalkoista. Kysymykset tai väittämät ovat lähinnä samoista asioista vain eri tavoin muotoiltuna. Näissä vaaleissa ovat pinnalla talous, työllisyys, maahanmuutto, Nato, SOTE ja energia, ja nämä kaikki ovat tietenkin tärkeitä asioita olla keskustelussa mukana. Puolueiden vaaliohjelmat koostuvat pitkälti näiden asioiden ympärille, ja vaikka vaaliohjelmissa otetaan kantaa moniin muihinkin asioihin, ns. vaalikärjet löytyvät useimmiten näistä. Hyvä niin, mutta itse ehdokkaana ajattelen, että keskusteluun pitäisi nostaa myös niitä asioita mistä ihmiset puhuvat turuilla ja toreilla. Ne eivät edes aina ole eduskunnan päätösvallassa, tai ovat muuten kaukaisia toteutuakseen. Mutta niistä monet haluavat puhua. Kuitenkin kun näitä asioita nostaa esille, saa helposti populistin ja juntin maineen. Otan sen riskin, sillä ehdokkaana minulla on siihen oikeus.

Eläkekattoasiaa olen ruotinut niin Hyvinkään paikallislehden Aamupostin palstoilla kuin vaalipaneeleissakin. Toritapahtumissa ja muualla ovat ihmiset asiasta kanssani vilkkaasti keskustelleet, ja tosiasiassahan kolme neljästä suomalaisesta kannattaa eläkekattoa. Syy miksi meillä ei eläkekattoa ole on, että se ei istu suoraan meidän nykyiseen eläkejärjestelmäämme. Eläkejärjestelmä on kuitenkin ihmisten kehittämä, miksi sen muuttaminen on niin kaukainen asia, että siitä ei oikein saisi edes keskustella? Ainakaan ilman populistin leimaa.

Viime aikoina on kuulunut ehdotuksia, että työntekijöiden pitäisi luopua palkankorotuksistaan ja jopa tinkiä palkkatasostaan, talouden tasapainottamisen nimissä. Samaan aikaan yritysjohdon palkankorotuksista vaietaan eikä yhteisöveron alennus näy työväen lisäämisenä. Minä kannatan yritysjohdon palkkakattoa. Kun yrityksen korkein palkka saisi olla esimerkiksi 12 kertainen matalimpaan palkkaan verrattuna, vähenisi varmasti puheet työntekijöiden palkan alennuksista. Tämä vaatisi tietenkin myös, että pääomatulot ja osingot laitettaisiin samalle viivalle palkkaverotuksen suhteen.

Vähän tähän samaan aiheeseen liittyen, populistin leimasta huolimatta olen uskaltanut puhua myös kansanedustajien ja ministereiden palkkauksesta. Tämä on asia mihin törmää aina vaalitoreilla ihmisten kanssa keskustellessa. Palkkioita pidetään epäreiluina, niin heille jotka tekevät kansanedustajana paljon työtä, mutta eritoten heille jotka käyvät eduskunnassa ”torkkumassa” ja jotka aktivoituvat vasta uusien vaalien alla. Mielestäni kansanedustajan kulukorvauksen tulisi olla tarveharkintainen, ja itse peruspalkkio sitoa esimerkiksi suomalaisten keskipalkkaan. Tämän lisäksi tulisi toki olla aktiivisuuteen ja suoritteisiin perustuvat lisät. Ymmärrän, ettei tällainen järjestelmä olisi mitenkään helppo ja mutkaton toteuttaa, mutta asia on kaikkinensa keskustelun arvoinen. Ja jos keskustelu selventää ihmisille kansanedustajien työnkuvaa ja tehtäviä sekä kenties hälventää ajatuksia verorahoilla vapaamatkustamisesta, eikö se ole silloin kannattanut?

Koska oikeisto jatkuvasti ulostuloissaan esittää, että palkkoja tulisi leikata, voisi pääministerimme aloittaa omalla esimerkillään. Myös kulukorvauksia voisi muuttaa tarveharkintaperustaisemmiksi. Esim. hyvinkääläinen kansanedustaja saisi rapiat 1300€ kulukorvausta 6355 euron palkan lisäksi. Varsinkin kun edustajien matkustus julkisissa liikennevälineissä lienee pääsääntöisesti ilmaista, onko kulukorvaus aina todella tarpeen? Tottakai on huomioitava, että ympäri Suomen olevien kansanedustajien on hankittava työsuhdeasunto pääkaupunkiseudulta ja matkustus kotiin ja ero perheestä myös rasittaa. Mutta peräänkuuluttaisin tarveharkintaa tässä asiassa.

Ja mitä eläkkeisiin tulee, kansanedustajien eläkejärjestelmää on kyllä muutama vuosi sitten muutettu ja ns. porsaanreikiä paikattu. Sopeuttamiseläkkeen ”väärinkäyttö” ei enää uusilta kansanedustajilta onnistu, kaksi kautta edustaneet voivat saada 1-3 vuotta ansiosidonnaiseen verrattavaa sopeutusrahaa elleivät he työllisty heti edustajan uransa jälkeen. Varsinainen kansanedustajan eläke käyttäytyykin sitten kuten vanhuuseläke ja siihen myös eläkekatto osuisi.

Hienoa, että ammattiliitot ovat lähteneet vaatimaan myös Suomeen eläkekattoa. 
Päivittäin saamme kuulla jonkun pankkiekonomin tai yritysjohtajan vaativan, että palkkoja pitäisi alentaa, työaikoja pidentää, ylityökorvauksista ja erilaisista lisistä tulisi luopua ja ihmisten olisi oltava valmiit melkein palkatta työhön kuin työhön. 
Nämä vaatimukset eivät todellakaan paranna tavallisen ihmisen eläketurvaa, siksi eläkekaton vaatiminen on mielestäni oikeutettua. Ja ehkä siksi myös valtaosa suomalaisista kannattaa eläkekaton asettamista tavalla tai toisella. Kun ihmisen työura on tehty ja hän jää eläkkeelle, niin eikö jokaisen työ ole ollut arvokasta? Kaikki ovat rakentaneet yhteiskuntaamme omalla tavallaan, omien kykyjensä ja voimiensa mukaan. Olisi oikeudenmukaista, että kun eläkkeen aika koittaa, arvostettaisiin tehtyä työtä tasaisemmin. Olit sitten ollut vanhustenhoitaja tai Nokian johtaja. Sitä paitsi useimmat heistä, jotka saavat tai ovat saamassa hyvin suuria eläkkeitä, omistavat runsaasti omaisuutta, jonka ovat elämänsä varrella hankkineet. Onkin kohtuutonta, että joidenkin eläke voi olla jopa kymmeniä tuhansia euroja. On varma, että esim. 3000 euron eläkkeellä työuransa aikana hyvin tienanneet ja omaisuuden keränneet pärjäisivät edelleen varsin kohtuullisesti. 

Suomi on Viron ja Irlannin ohella yksi harvoista Euroopan maista, joissa minkäänlaista eläkekattoa ei ole säädetty. Eläkekatto tarkoittaa sitä, että tietyn kuukaisittaisen rajan, esimerkiksi 3000 euron, jälkeen eläkkeitä ei maksettaisi. Eläketurvakeskuksen tilastojen pohjalta on laskettu, että 3000 euron eläkekatto toisi viime vuoden eläkemenoilla laskettuna jopa 855 miljoonan euron säästöt. Jos katto toteutettaisiin verotuksella, rahoilla voisi kattaa lähes kaikkien vanhusten laitospalvelujen kustannukset. Samalla voitaisiin myös laskea pienimpien eläkkeiden verotusta. Tasattaisiin siis eläkkeitä molemmista päistä, koska kaikkien työpanos on ollut yhteiskunnalle tärkeä. 

Suomessa vuonna 2012 keskivertoeläkeläinen sai eläkettä 1486 euroa kuukaudessa. Jos 3000 euron eläkekatto tulisi nyt voimaan, se koskisi kaikista eläkeläisistä vain noin viittä prosenttia eli 65 000 henkilöä. Loppuihin lähes 1,4 miljoonaan eläkeläiseen se ei vaikuttaisi. Saadakseen 3000 euron kuukausieläkkeen on täytynyt tehdä 40 vuoden työuran töitä yli 5000 euron kuukausipalkalla eli vähintään 60 000 euron vuosiansioilla. Jotkut pääsevät tähän nopeastikin, esimerkiksi Nokian entisen toimitusjohtajan Stephen Elopin tuleva kuukausieläke on 5900 euroa, ja hän hankki sen Nokialla vain neljässä vuodessa.

Valmisteltu eläkeuudistus on poistamassa ns. superkertymän eikä esimerkiksi tule huomioimaan mitenkään meitä joiden eläkkeet ovat alkaneet kertyä vasta 23-vuotiaana, sitä aiemmasta työurasta huolimatta. Nyt jos koskaan on syytä keskustella siitä, voitaisiinko korkeimpiin eläkkeisiin kohdistaa leikkauksia, kun kaikilta muiltakin yhteiskunnan jäseniltä vaaditaan uhrauksia.