On tutkittu, että suomalaisista 90 % haluaa, että kunnan, esimerkiksi päiväkotien ja koulujen, elintarvikehankinnoissa suositaan kotimaista ruokaa, vaikka se nostaisikin hankintahintaa. Julkisten ruokapalveluiden elintarvikehankintojen arvo on 350 miljoonaa euroa vuosittain. Tullitilastot osoittavat, että ruuan tuonti Suomeen on edelleen kasvanut. Elintarvikkeiden kauppatase onkin pahasti alijäämäinen.
Valtioneuvosto hyväksyi periaatepäätöksen julkisista elintarvike- ja ruokapalveluhankinnoista kesäkuussa 2016. Helmikuussa 2017 hallitus hyväksyi Maa- ja metsätalousministeriön ruokapoliittisen selonteon, jonka mukaan ruokapolitiikan tärkeimpänä tavoitteena on lisätä ruuan arvostusta kotimaassa ja vahvistaa Suomen maakuvaa korkealaatuisen ruuan ja ruokamatkailun kautta. Ruokapoliittiseen selontekoon liittyvä seminaari tulee olemaan keväällä 2017 ja tarkoituksena on ollut julkaista myös selontekoon liittyvä hankintaopas kunnille. Älkäämme jääkö odottelemaan sitä, sillä keinot kotimaisten elintarvikkeiden lisäämiseen ovat jo olemassa, jos niitä vain halutaan käyttää.
Kuntapäättäjät ja hankinnoista vastaavat virkamiehet eivät saa enää piiloutua EU:n tai hankintalain taakse. Hankinnassa voidaan asettaa vaatimuksia hankinnan kohteelle, mutta vaatimukset eivät saa rajoittaa kilpailua. Hankintatoimen suunnittelussa ja päätöksenteossa pidetään hintaa kuitenkin valitettavan usein tärkeimpänä tekijänä. Työllisyysvaikutuksia ja kuljetusmatkoja huomioidaan kilpailuttamisessa vain vähän. Taloudellisten mittareiden rinnalla hankintoja pitäisi tarkastella ruuan laadun, ravitsemuksen, tuoreuden, sesonginmukaisuuden, kestävän kehityksen sekä paikallisuuden näkökulmasta.
Esimerkiksi seuraavia vaatimuksia julkisissa elintarvike- ja ruokapalveluhankinnoissa käyttämällä, voidaan edistää turvallisten kotimaisten tuotteiden hankintaa EU:n lainsäädäntöä rikkomatta:
- leipomotuotteet toimitetaan hankintayksikölle leipomokuljetuslaatikoissa pakkaamattomina
- maito-, liha- sekä kananmunatuotteiden salmonella- ja lääkejäämävapaus perustuu seurantaan ja todentavaan valvontajärjestelmään
- siipikarjatuotteet tulevat tiloilta, joilla ei nokkia leikata
- sioilla on saparot
- marjat ja vihannekset on voitava käyttää kuumentamatta
- viljatuotteisiin käytettyä viljaa ei saa olla pakkotuleennutettu glyfosaatilla
- viljelyssä ei saa käyttää kasvinsuojeluaineita, jotka ovat Suomessa kielletty
Yllä mainittujen perustelujen myötä olen tänään jättänyt seuraavan mukaisen valtuustoaloitteen:
Valtuustoaloite julkisten elintarvike- ja ruokapalveluhankintojen vastuullisuuden lisäämiseksi
Valtioneuvosto edellyttää, että julkisissa elintarvike-ja ruokapalveluhankinnoissa tavoitellaan korkeaa laatua ja kokonaistaloudellista kestävyyttä. Kotimaisen ruoan käyttäminen hyödyttää Suomea työpaikkoina, verotuloina, kotimaisen kulutuksen ja ostovoiman kasvuna sekä investointeina. Kotimaiset raaka-aineet ovat tutkitusti puhtaita, laadukkaita ja turvallisia, ja ne ovat tuontituotteita ympäristö- ja ilmastoystävällisempiä.
Hankintalaki mahdollistaa sellaisten elintarvikkeita ja ruokapalveluja koskevien vaatimusten asettamisen, joilla varmistetaan esimerkiksi elintarvikkeiden tuoreus tai turvallinen käyttö. Esimerkiksi voidaan edellyttää, että marjat ja vihannekset pitää voida käyttää kuumentamatta ja että viljelyssä ei saa käyttää kasvinsuojeluaineita, jotka ovat Suomessa kiellettyjä.
Muun muassa näillä keinoin voidaan mahdollistaa laadukkaiden kotimaisten elintarvikkeiden hankinta samalla kun kunnioitetaan tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatetta EU:ssa.
Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että vastuullinen tuotanto otetaan hankintakriteeriksi Hyvinkään elintarvike- ja/tai ruokapalveluhankinnoissa kuhunkin tuoteryhmään soveltuvin vaatimuksin.
Valtuustoaloitteeni esittelypuhe Hyvinkään Kaupunginvaltuustossa 3.4.2017
Vastaa