Ystävät, toverit,
Mennäänpä mielikuvissa yli viisikymmentä vuotta taaksepäin. Aurinko paistoi ja taivas oli kirkas niin kuin tänäänkin. Oli kultainen 60-luku, sota-ja pula-aika oli muuttunut jälleenrakennuksen ja kaupungistumisen aikakaudeksi. Hyvinkään Sahanmäessä mäntymetsä ja sahattu puu tuoksui, kuten oli tuoksunut jo ennen sotia, vuosisadan alkupuolelta saakka.
Tuossa kadun toisella puolella nuoret pojat tienasivat taskurahaa isänsä sahalla sahanpurua lapioiden. Vuonna 1967 pojat ihmettelivät miksi sahaa vastapäätä olevaan metsikköön raivataan kulkuväylää. Metsikköön, joka ei edes pikkunassikkana ollut sahanomistaja Paukkulan lapsia houkuttanut leikkimään harjuisessa maastossa. Ei heitä varsinaisesti kielletty sinne menemästä, mutta jotenkin metsä oli aina pelottava ja siitä huokui jotain käsittämätöntä. Pahaa ja surullista.
Raivaus ja pystytystyötä seurattiin etäältä, eikä isäkään siitä mitään puhunut. Seuraavana vuonna Osuusliike Ahjo järjesti tilaisuuden, jossa paljastettiin tämä kuvanveistäjä Oiva Hurmeen suunnittelema muistomerkki, jossa lukee: “Tällä paikalla 1918 he antoivat kaikkensa aatteelleen”. Paukkulan saha lopetti toimintansa 1984 ja vasta kuusi vuotta sen jälkeen tämä paikka, Lippaan santaluiskassa hyvinkääläisten punaisten teloituspaikkana tunnettu metsikkö muistomerkkeineen sai arvoisensa nimen; Surujen puisto.
Kun Suomen kansalaissota vuonna 1918 syttyi, oli edellisenä vuonna Nurmijärvestä irtaantunut Hyvinkää n. 8000 asukkaan kunta. Hyvinkää oli jo parinkymmenen vuoden ajan ollut jakaantunut kahtia, alueen tilanomistajiin ja rautatien rakentamisen ja paikkakunnan teollisuuden kasvun myötä tänne muuttaneisiin työläisiin. Hyvinkään hallinto oli ollut omistavan luokan käsissä, mutta erityisesti marraskuussa 1917 pidetty yleislakko antoi lisää valtaa työväelle ja oli myös punakaartien voimannäyttö.
Sisällissotaan ja eräiden tulkintojen mukaan myös I maailmansotaan kuulunut Hyvinkään taistelu huhtikuussa 1918 kesti vain kaksi päivää. Saksalaisten vallattua paikkakunnan, alkoi saksalaisten joukkojen ja hyvinkääläisten valkoisten toimesta raa’at kostotoimet työväen radikalisoitumista kohtaan.
Tällä paikalla vapunpäivänä 1918 teloitettiin 11 punaista tiettävästi selkään ampumalla. Hirmutyöt jatkuivat heti seuraavana päivänä. Toukokuun loppuun mennessä Hyvinkäällä teloitettiin kaikenkaikkiaan 160 punaista tai sellaiseksi epäiltyä, joista 147 täällä Sahanmäessä.
Teloitettujen ruumiit siirrettiin vuonna 1939 Puolimatkan hautausmaalle joukkohautaan, ja siellä heidät toukokuun 21.päivä myös siunattiin lepoon kirkkomaalle. Tämän ansiosta moni perhe sai varmistuksen omaisensa kohtalosta ja rauhan, niin hyvin kuin se on ollut mahdollista, heidän sieluilleen.
Viime vuonna tuli kuluneeksi 100 vuotta kansalaissodasta. Muistovuoden kunniaksi monilla paikkakunnilla on lisätty punaisten joukkohautojen muistomerkkeihin haudattujen nimet. Hyvinkääläiset murhatut punaiset saavat nimensä muistomerkkiin tasan 80 vuotta uudelleen hautaamisen ja muistomerkin pystyttämisen jälkeen.
Nimilaattojen paljastustilaisuus on siis tiistaina 21. toukokuuta klo 18.00 Puolimatkan hautausmaalla. Nähdään siellä ja annetaan kunnia ja yksilöity ihmisarvo kaikille kansalaissodan aikana tai sen jälkimainingeissa kuolleille punaisille.
Jos me emme muista, miten estämme, ettei niin käy uudelleen.