Riika Raunisalo

Punavihreä agrologi

Hyvinkääläinen äiti, eläinten- ja luonnonsuojelija, pienen ja heikomman puolustaja, oikeudenmukaisuuden sanansaattaja

Vasemmistolainen aktiivi ja kaupunginvaltuutettu

Arkistot: maaliskuu 2015

24.3.2015

Elinkeinopolitiikallakin on sukupuoli

Sain mahdollisuuden osallistua Suomen lukiolaisten liiton vaaliseminaariin Espoossa, vaikka oma lukioni täällä Hyvinkäällä ei minua paneeliinsa kutsunut. Sveitsin lukion paneeli antoi oudon kuvan yhteiskuntakasvatuksesta, sillä paneelissa ei ollut yhtään naisehdokasta. Syitä en tiedä, mutta itse näkisin koulun tehtäväksi lisätä tasa-arvoa ja hälventää mielikuvia päätöksenteon sukupuolittumisesta.

Espoossa oli paneeli hyvin järjestetty ja yleisökysymyksistä ehdottomasti paras oli: kuka teistä ei ole feministi? Yllätyksekseni ehdokkaiden joukosta kuului muutama ”määrittele feminismi” – huuto. Pidän erittäin huolestuttavana, jos eduskuntaan pyrkivä ei osaa määritellä feminismin tarkoitusta. Huolestuttavaa jo ihan maamme peruskoulutuksen tason kannalta. Määrittelen sen nyt teille. Feminismin mukaan naisilla tulee olla samat oikeudet ja mahdollisuudet kuin miehillä. Helppoa ja yksinkertaista.

Suomessa ovat osa-aikatyö, määräaikaiset työsopimukset ja jopa nollatuntisopimukset lisääntyneet. Pelkään, että naisen euro on pian vähemmän kuin 83 senttiä. Nimittäin naiset tekevät osa-aikatöistä 70% ja määräaikaisistakin 60%. Ja yksityisellä palvelusektorilla osa-aikainen työsuhde merkitsee 7% pienempää tuntipalkkaa. Palkkaeroja on yritetty selittää mm. miesten korkeammalla koulutusasteella. Viimeisimmät tutkimukset kuitenkin osoittavat, että korkeasti koulutettujen kohdalla palkkaerot miesten ja naisten välillä ovat jopa suuremmat.

Elinkeinopolitiikalla on myös sukupuoli. Palveluiden, kuten koulujen, vanhainkotien ja lastensuojelun työntekijävajeen korjaaminen kohdistuu voimakkaammin naisiin, kun taas teollisuuden tukeminen helpottaa välittömämmin miesten asemaa työmarkkinoilla. Rakennusinvestointeja tarvitaan, jotta talouden elvytys toimii, mutta investoinnit ihmisiin ja palveluihin seinien sijaan eivät myöskään saa jäädä jälkeen.

Olin itse lukiolaisena, nuorena naisena antifeministinen. Sitten kasvoin aikuiseksi.

 

Julkaistu 23.3.2015 Aamupostissa otsikolla ”Vaalikynä”

  • Jaettu ilo, paras ilo:

Article by riika / Kirjoituksia - Blogi / feminismi, tasa-arvo, vaalikynä

20.3.2015

Puhdasta ruokaa puhtaasta maasta

Suomalaisen ruoantuotannon on jatkuttava kannattavana, maan omavaraisuus ruoan suhteen on erittäin tärkeää näinä taloudellisesti ja poliittisesti epävakaina aikoina. Maanviljelijät ovat vain muutaman prosentin työvoimastamme, mutta heidän työpanoksensa tuottaa ruokapöytiimme 80% ruoastamme. Suomalainen elintarvikeketju luo työtä noin 300 000 työntekijälle ja huomattavaa on, että joka viides aikuinen saa elantonsa ketjusta, jonka alkupäässä on maanviljelijä.

Ja tätä arvostetaan. Vuonna 2014 Ajatuspaja e2:n, MTK:n ja Maaseudun sivistysliiton Taloustutkimuksella teettämä tutkimus osoittaa, että suomalaiset arvostavat kotimaista ruokaa, pitävät sitä turvallisena ja haluavat myös turvata kotimaisen ruoantuotannon tulevaisuuden. Näkemykset ovat vain vahvistuneet aiemmista tutkimuksista ja nyt jopa yhdeksän kymmenestä on sitä mieltä, että kotimaista ruoantuotantoa tarvitaan. Samaisessa tutkimuksessa selvisi, että maataloustuet ovat saaneet enemmän ymmärrystä, mutta että tukien saamisen ehtoina toivottaisiin olevan vahvemmin ympäristönsuojelu. Kaksi kolmesta vastaajasta oli sitä mieltä, että maatalouden ravinnekierrätystä tulisi kehittää päästöjen pienentämiseksi.

Vastauksena on Luomu. Luomukasvien viljelyssä pellon ravinnetase ja kasvinsuojelu turvataan käyttämällä eloperäisiä lannoitteita sekä monivuotista viljelykiertoa eri kasvilajeja vuorotellen. Luonnonmukaisessa kotieläintuotannossa taas otetaan huomioon eläinten hyvinvointi ja lajikohtaiset käyttäytymistarpeet. Luomun osuus markkinoista taloustilanteesta huolimatta kasvoi viime vuonna 5%. Luomua halutaan ennen kaikkea sen ympäristövaikutusten ja eettisen tuotantotavan vuoksi. Luomu koetaan myös laadukkaammaksi ja terveellisemmäksi vaihtoehdoksi. Näistä syistä meillä on myös mahdollisuus tehdä suomalaisesta luomuruoasta vientivaltti. Vaikka tähän onkin vielä matkaa, se, että viime hallitusohjelmaan luomu tuotiin ensimmäistä kertaa maatalouspoliitiseksi strategiaksi, kertoo mielestäni paljon. Luomuun halutaan panostaa, ei pelkästään ympäristön ja tuotantoeläinten, vaan myös meidän ihmisten hyvinvoinnin vuoksi.

Lunnonmukaisen maatalouden osuus Suomen peltoalasta on tällä hetkellä alle 10%. Tavoite vuoteen 2020 mennessä olisi ainakin tuplata luomun peltoala. Samoin tavoitteena on lisätä luomun osuutta julkisissa hankinnoissa 20 %:iin. Nämä ovat kovia tavoitteita, mutta eivät mahdottomia. Etenkään kun EU:n maaseutuohjelman uudet linjaukset antavat siihen hyvät edellytykset. Luomun kasvuun ja kehittämiseen tarvitaan kuitenkin seuraavan eduskunnan ja hallituksen sitoumus ja panostus. Maa- ja metsätalousministeriön aloittamaa luomun kehittämisohjelmaa on jatkettava, sillä luomun edistämistyön on oltava pitkäjänteistä ja byrokratian esteitä on myös voitava poistaa.

Maitotilallisen tyttärentyttärenä mutta kaupungissa kasvaneena maatalous kuitenkin koskettaa minua. Muutenkin kuin ruokahyllyjä katsellessa. Enemmän kuin peltomaisemia ja siellä käyskenteleviä lehmiä auton ikkunasta ihastellessa. Ruoka on ihanaa, ja suomalainen ruoka on sen lisäksi puhdasta ja terveellistä. Aikoinaan maaseutuelinkeinoja opiskelemaan Jyväskylän ammattikorkeakouluun lähtiessäni en tiennyt mikä minua odottaa. Tai kuinka paljon vaikutusta tuolla ajalla voisi olla asenteisiini siihen mitä syön.

Kaikki idylliset heinälatoromantiikan sävyttävät ajatukset, jos niitä olikaan, kaikkosivat varmasti heti opiskelujen alussa. Maatalous on rankkaa työtä, sellaista kiireajan ympärivuorokauden rykimistä, mistä harvalla on edes aavistusta. Surua ja menetyksen hetkiä, iloa ja syntymän ihmettä. Kättensä jälkien näkemistä. Ja me muut näemme sen jäljen ruokakaupan hyllyillä ja kotikeittiöissämme. Katsotaan pakettia syvemmälle, mistä ja miten se ruoka tulee. Arvostetaan niitä käsiä, jotka sen ruoan on meille tuottanut. Ostetaan kotimaista ja äänestetään eduskuntaan ihmisiä, jotka varmistavat suomalaisen puhtaan ruuan tuotannon jatkossakin.

  • Jaettu ilo, paras ilo:

Article by riika / Kirjoituksia - Blogi / kotimainen, luomu, luonnonmukainen tuotanto, maatalous, puhdas ruoka

10.3.2015

Vaalikoneista, -tenteistä ja -paneeleista. Ja hiukan myös populismista.

Näissä eduskuntavaaleissa ovat kyllä eri järjestöt ja toimijat median johdolla kunnostautuneet vaalikoneiden ja muun vaalimateriaalin tuottajina. On vaalikonetta joka lähtöön ja HS:n vaalivideota ja Ylen Vaaligalleriaa. Ehdokkaita tuodaan esille ihan eri tahtiin kuin aiemmin. Näin ensikertalaiselle on ollut huima yllätys sähköpostien määrä ja valitettavasti ei kaikkiin ole edes ehtinyt reagoida. Mutta nämä vaalikoneet! Niihin vasta aikaa meneekin! Mutta toki on hienoa, että eri toimijat saavat teemojaan esille ja ehdokkailta kysymyksiinsä vastauksia.

Vähän olen kuitenkin pettynyt näihin valtamedioiden vaalikoneisiin. Kysymykset ovat kovin asenteellisia, eivätkä anna tilaa ns. harmaille alueille, kaikki kun ei ole aina ihan mustavalkoista. Kysymykset tai väittämät ovat lähinnä samoista asioista vain eri tavoin muotoiltuna. Näissä vaaleissa ovat pinnalla talous, työllisyys, maahanmuutto, Nato, SOTE ja energia, ja nämä kaikki ovat tietenkin tärkeitä asioita olla keskustelussa mukana. Puolueiden vaaliohjelmat koostuvat pitkälti näiden asioiden ympärille, ja vaikka vaaliohjelmissa otetaan kantaa moniin muihinkin asioihin, ns. vaalikärjet löytyvät useimmiten näistä. Hyvä niin, mutta itse ehdokkaana ajattelen, että keskusteluun pitäisi nostaa myös niitä asioita mistä ihmiset puhuvat turuilla ja toreilla. Ne eivät edes aina ole eduskunnan päätösvallassa, tai ovat muuten kaukaisia toteutuakseen. Mutta niistä monet haluavat puhua. Kuitenkin kun näitä asioita nostaa esille, saa helposti populistin ja juntin maineen. Otan sen riskin, sillä ehdokkaana minulla on siihen oikeus.

Eläkekattoasiaa olen ruotinut niin Hyvinkään paikallislehden Aamupostin palstoilla kuin vaalipaneeleissakin. Toritapahtumissa ja muualla ovat ihmiset asiasta kanssani vilkkaasti keskustelleet, ja tosiasiassahan kolme neljästä suomalaisesta kannattaa eläkekattoa. Syy miksi meillä ei eläkekattoa ole on, että se ei istu suoraan meidän nykyiseen eläkejärjestelmäämme. Eläkejärjestelmä on kuitenkin ihmisten kehittämä, miksi sen muuttaminen on niin kaukainen asia, että siitä ei oikein saisi edes keskustella? Ainakaan ilman populistin leimaa.

Viime aikoina on kuulunut ehdotuksia, että työntekijöiden pitäisi luopua palkankorotuksistaan ja jopa tinkiä palkkatasostaan, talouden tasapainottamisen nimissä. Samaan aikaan yritysjohdon palkankorotuksista vaietaan eikä yhteisöveron alennus näy työväen lisäämisenä. Minä kannatan yritysjohdon palkkakattoa. Kun yrityksen korkein palkka saisi olla esimerkiksi 12 kertainen matalimpaan palkkaan verrattuna, vähenisi varmasti puheet työntekijöiden palkan alennuksista. Tämä vaatisi tietenkin myös, että pääomatulot ja osingot laitettaisiin samalle viivalle palkkaverotuksen suhteen.

Vähän tähän samaan aiheeseen liittyen, populistin leimasta huolimatta olen uskaltanut puhua myös kansanedustajien ja ministereiden palkkauksesta. Tämä on asia mihin törmää aina vaalitoreilla ihmisten kanssa keskustellessa. Palkkioita pidetään epäreiluina, niin heille jotka tekevät kansanedustajana paljon työtä, mutta eritoten heille jotka käyvät eduskunnassa ”torkkumassa” ja jotka aktivoituvat vasta uusien vaalien alla. Mielestäni kansanedustajan kulukorvauksen tulisi olla tarveharkintainen, ja itse peruspalkkio sitoa esimerkiksi suomalaisten keskipalkkaan. Tämän lisäksi tulisi toki olla aktiivisuuteen ja suoritteisiin perustuvat lisät. Ymmärrän, ettei tällainen järjestelmä olisi mitenkään helppo ja mutkaton toteuttaa, mutta asia on kaikkinensa keskustelun arvoinen. Ja jos keskustelu selventää ihmisille kansanedustajien työnkuvaa ja tehtäviä sekä kenties hälventää ajatuksia verorahoilla vapaamatkustamisesta, eikö se ole silloin kannattanut?

  • Jaettu ilo, paras ilo:

Article by riika / Kirjoituksia - Blogi / eläkekatto, kansanedustajien palkka, palkkakatto, vaaligalleria, vaalikone, vaalipaneeli

3.3.2015

Hyvinkään on avattava silmänsä ja otettava vastuu

Kiitokset Aki Korpelalle varmasti meidän kaikkien mukana olleiden ajatukset kokoavasta kirjoituksesta (AP 28.2.). Kiitokset myös Sininauhasäätiölle tilaisuudesta tutustua asunnottomuuden ongelmaan.

Ja ongelmahan se on, enkä sano tätä pelkästään yksilön kannalta. Ihmiselle itselleen asunnottomuus voi tarkoittaa elämänsä raiteille laittamisen mahdollisuuden puutetta, kyvyttömyyttä aloittaa opiskelu tai työllistyä, se voi olla myös hidasteena päihteettömälle elämäntavalle. Se voi tarkoittaa juurettomuutta, sairautta ja halveksuntaa, todellista kodittomuutta. Ja mitä kodittomuus merkitsee lapselle ja hänen kehitykselleen, uskallan vain arvailla. Nimittäin meillä on myös kodittomia lapsiperheitä, lapsiperheitä käy ruokajonoissa ja hakemassa vaateavustuksia.

Jokainen tarvitsee kodin, katon päänsä päälle, vasta sen jälkeen on todellinen mahdollisuus työllistyä tai tervehtyä. Kaupungin tulisi tässä olla auttaja. Hyvinkää on ulkoistanut ongelman, mutta kyllä kaupungin on otettava vastuu kuntalaisistaan. Jos ei kohtuuhintaista asuntoa luottotiedot menetettyään saa kaupungilta, mistä sen sitten saa? Kertokaa ihmeessä, jos joku tietää. Muuttamalla pois Hyvinkäältä? Onkohan tämä tapa saada ”köyhä” aines pois kaupungista? Kalliita asuntoja rikkaille ihmisille, siinäkö kaupungin strategia? Olisiko aika avata silmät ja ottaa mallia Riihimäestä?

Odotan keskustelua, ja kevättä. Ja odotellessa vien villavaatteita Toimarin asunnottomille.

 

Julkaistu Aamupostissa 3.3.2015

  • Jaettu ilo, paras ilo:

Article by riika / Kirjoituksia - Blogi / asunnottomuus, kodittomuus, ruokajono, toimari, vuokra-asunnot

Viimeisimmät kirjoitukseni – Blogi

  • Hyte-yhdistysten avustukset edelleen riittämättömällä tasolla
  • USKOTTU! TOIVOTTU! RAKASTETTU!
  • Puheenvuoroni Maksuton aamupala-aloitteen käsittelyssä
  • Aseman koulua halutaan nakertaa vähän joka suunnasta
  • ”Kansanäänestys” Sveitsin rakennushankkeesta on nyt käynnissä

Tietoa ja teemaa

  • Kuka olen
  • Kuntavaalit 2021 – punavihreä agrologi jatkokaudelle! Äänestä yy kaa koo – 123!
  • Missä punavihreä agrologi on mukana
  • Kuntavaalit 2017 – Punavihreä agrologi valtuustoon!
  • Vaaliteemani – Eduskuntavaalit 2015
    • – Laitetaan hyvinvointivaltion siemen jälleen itämään ja lähetetään Riika eduskuntaan!
    • – Vaihtoehto kurjistavalle politiikalle on olemassa, muutos on siis mahdollinen, mutta siihen tarvitaan jokaisen ääni!
  • Kirjoituksia arkistojen kätköistä 2012-2013

Kirjoituksia – Blogi

  • marraskuu 2022
  • lokakuu 2022
  • huhtikuu 2022
  • kesäkuu 2021
  • maaliskuu 2021
  • joulukuu 2020
  • syyskuu 2020
  • toukokuu 2019
  • marraskuu 2018
  • kesäkuu 2018
  • toukokuu 2018
  • maaliskuu 2018
  • tammikuu 2018
  • joulukuu 2017
  • marraskuu 2017
  • lokakuu 2017
  • syyskuu 2017
  • toukokuu 2017
  • huhtikuu 2017
  • maaliskuu 2017
  • helmikuu 2017
  • syyskuu 2016
  • kesäkuu 2016
  • toukokuu 2016
  • tammikuu 2016
  • syyskuu 2015
  • kesäkuu 2015
  • huhtikuu 2015
  • maaliskuu 2015
  • helmikuu 2015
  • joulukuu 2014
  • lokakuu 2014

Haluatko ottaa yhteyttä?

riika.raunisalo(a)hotmail.com facebook.com/riika.j.raunisalo

Kysy ja kommentoi, tai kerro asioista joita Sinun mielestäsi pitäisi muuttaa Suomessa.

Copyright © 2023 · Education Pro Theme / Genesis Framework · WordPress · Kirjaudu sisään