Arkistot: maaliskuu 2015

Suomalaisen ruoantuotannon on jatkuttava kannattavana, maan omavaraisuus ruoan suhteen on erittäin tärkeää näinä taloudellisesti ja poliittisesti epävakaina aikoina. Maanviljelijät ovat vain muutaman prosentin työvoimastamme, mutta heidän työpanoksensa tuottaa ruokapöytiimme 80% ruoastamme. Suomalainen elintarvikeketju luo työtä noin 300 000 työntekijälle ja huomattavaa on, että joka viides aikuinen saa elantonsa ketjusta, jonka alkupäässä on maanviljelijä.

Ja tätä arvostetaan. Vuonna 2014 Ajatuspaja e2:n, MTK:n ja Maaseudun sivistysliiton Taloustutkimuksella teettämä tutkimus osoittaa, että suomalaiset arvostavat kotimaista ruokaa, pitävät sitä turvallisena ja haluavat myös turvata kotimaisen ruoantuotannon tulevaisuuden. Näkemykset ovat vain vahvistuneet aiemmista tutkimuksista ja nyt jopa yhdeksän kymmenestä on sitä mieltä, että kotimaista ruoantuotantoa tarvitaan. Samaisessa tutkimuksessa selvisi, että maataloustuet ovat saaneet enemmän ymmärrystä, mutta että tukien saamisen ehtoina toivottaisiin olevan vahvemmin ympäristönsuojelu. Kaksi kolmesta vastaajasta oli sitä mieltä, että maatalouden ravinnekierrätystä tulisi kehittää päästöjen pienentämiseksi.

Vastauksena on Luomu. Luomukasvien viljelyssä pellon ravinnetase ja kasvinsuojelu turvataan käyttämällä eloperäisiä lannoitteita sekä monivuotista viljelykiertoa eri kasvilajeja vuorotellen. Luonnonmukaisessa kotieläintuotannossa taas otetaan huomioon eläinten hyvinvointi ja lajikohtaiset käyttäytymistarpeet. Luomun osuus markkinoista taloustilanteesta huolimatta kasvoi viime vuonna 5%. Luomua halutaan ennen kaikkea sen ympäristövaikutusten ja eettisen tuotantotavan vuoksi. Luomu koetaan myös laadukkaammaksi ja terveellisemmäksi vaihtoehdoksi. Näistä syistä meillä on myös mahdollisuus tehdä suomalaisesta luomuruoasta vientivaltti. Vaikka tähän onkin vielä matkaa, se, että viime hallitusohjelmaan luomu tuotiin ensimmäistä kertaa maatalouspoliitiseksi strategiaksi, kertoo mielestäni paljon. Luomuun halutaan panostaa, ei pelkästään ympäristön ja tuotantoeläinten, vaan myös meidän ihmisten hyvinvoinnin vuoksi.

Lunnonmukaisen maatalouden osuus Suomen peltoalasta on tällä hetkellä alle 10%. Tavoite vuoteen 2020 mennessä olisi ainakin tuplata luomun peltoala. Samoin tavoitteena on lisätä luomun osuutta julkisissa hankinnoissa 20 %:iin. Nämä ovat kovia tavoitteita, mutta eivät mahdottomia. Etenkään kun EU:n maaseutuohjelman uudet linjaukset antavat siihen hyvät edellytykset. Luomun kasvuun ja kehittämiseen tarvitaan kuitenkin seuraavan eduskunnan ja hallituksen sitoumus ja panostus. Maa- ja metsätalousministeriön aloittamaa luomun kehittämisohjelmaa on jatkettava, sillä luomun edistämistyön on oltava pitkäjänteistä ja byrokratian esteitä on myös voitava poistaa.

Maitotilallisen tyttärentyttärenä mutta kaupungissa kasvaneena maatalous kuitenkin koskettaa minua. Muutenkin kuin ruokahyllyjä katsellessa. Enemmän kuin peltomaisemia ja siellä käyskenteleviä lehmiä auton ikkunasta ihastellessa. Ruoka on ihanaa, ja suomalainen ruoka on sen lisäksi puhdasta ja terveellistä. Aikoinaan maaseutuelinkeinoja opiskelemaan Jyväskylän ammattikorkeakouluun lähtiessäni en tiennyt mikä minua odottaa. Tai kuinka paljon vaikutusta tuolla ajalla voisi olla asenteisiini siihen mitä syön.

Kaikki idylliset heinälatoromantiikan sävyttävät ajatukset, jos niitä olikaan, kaikkosivat varmasti heti opiskelujen alussa. Maatalous on rankkaa työtä, sellaista kiireajan ympärivuorokauden rykimistä, mistä harvalla on edes aavistusta. Surua ja menetyksen hetkiä, iloa ja syntymän ihmettä. Kättensä jälkien näkemistä. Ja me muut näemme sen jäljen ruokakaupan hyllyillä ja kotikeittiöissämme. Katsotaan pakettia syvemmälle, mistä ja miten se ruoka tulee. Arvostetaan niitä käsiä, jotka sen ruoan on meille tuottanut. Ostetaan kotimaista ja äänestetään eduskuntaan ihmisiä, jotka varmistavat suomalaisen puhtaan ruuan tuotannon jatkossakin.