Omaishoitajia ovat kaikki, jotka pitävät huolta sairaasta, vammaisesta tai ikääntyvästä läheisestään. He tekevät työtään suuresta rakkaudesta omaiseensa ja omia voimiaan säästämättä.
Omaishoitotilanne voi kasvaa vähitellen esimerkiksi puolison ikääntyessä tai syntyä äkillisesti sairastumisen seurauksena tai kun perheeseen syntyy vammainen lapsi. On tärkeää tunnistaa olevansa omaishoitaja, sillä tehtävä on usein raskas. Erityisesti silloin kun samanaikaisesti työskennellään ansiotyössä tai on muu perhe hoidettavana, on vertaistuen ja muun avun merkitys todella suuri. Moni ei kuitenkaan tunnista tilannettaan tai ymmärrä voivansa hakea tukea esimerkiksi kunnalta.
Omaishoidon tuki koostuu hoidettavalle annettavista palveluista sekä omaishoitajalle myönnettävästä hoitopalkkiosta, vapaasta ja omaishoitoa tukevista palveluista. Hyvinkäällä on omaishoidon tuen saajia lähes 250 henkilöä. Todellinen omaishoitajien määrä on kuitenkin paljon suurempi. On arvioitu, että Suomessa on yli 350 000 omaishoitajaa, mutta omaishoidon tukea myönnetään vain noin 40 500 hoidettavan hoitoon. Tällä hetkellä omaishoidon on kuitenkin laskettu säästävän julkisia palvelumenoja n. 1,3milj.euroa.
Suomeen puuhattu rakenneuudistus vähentää vanhusten ja sairaiden laitospaikkoja lisäten koti- ja omaishoidon merkitystä. Kuitenkin on tullut ilmi, että kunnat eivät ole satsanneet tarpeeksi koti- ja omaishoitoon. Yhä sairaampia ihmisiä hoidetaan kotona omaisten avustuksella vain harvan saadessa siihen riittävää tukea. Omaisesta pidetään huolta oman jaksamisen ja taloudellisen kestävyyden äärirajoilla. Myös omaishoitajan täytyy saada välillä hengähtää. Kunnalta tukea saavalla omaishoitajalla on oikeus 3vrk lomaan kuukaudessa, mutta käytännössä kaikilla ei ole siihen kunnollisia mahdollisuuksia.
Kaupungin tarjoamaan lyhytaikaiseen hoitoon tai vuorohoitoon on jonot, ja Hyvinkäällä on esimerkiksi erittäin vaikeaa saada vammaiselle lapselle hoitoa omaishoitajan vapaan ajaksi. Joskus hoidettavan ollessa vuorohoidossa, hän ns. ”laitostuu” eikä arkeen palaaminen kotona suju ongelmitta. Tämä voi johtua siitä, että hoito laitoksessa on erilaista esimerkiksi ulkoilun tai ravinnon osalta. Pitkälle dementoituneen omaisen väliaikainen hoito voi olla niin raskas prosessi sekä hoidettavalle että hoitajalle, että omaishoitaja kokee ettei voi pitää vapaata.
Mikä sitten ratkaisuksi?
Ensinnäkin omaishoidon tuen piiriin on saatettava enemmän omaishoitajia. Koska rakennepoliittinen tavoite on ollut hoitaa yhä sairaampia ihmisiä kotona, on rahallinen ja toiminnallinen tuki sekä lain mukaiset vapaat myös mahdollistettava yhä useammalle tätä työtä tekevälle. Laitospaikkoja ei tulisi enää vähentää, mutta omaishoito on nostettava tasolle, jossa se voi olla yksi varteenotettava vaihtoehto.
Hoidettavan siirtäminen laitokseen vapaiden ajaksi ei sovi kaikille, vaan apua on saatava hoidettavan kotiin. Omaishoidon tuesta annettuun lakiin on vuonna 2011 lisätty uusi 4 a §, jonka mukaan kunta voi järjestää omaishoitajan vapaan aikana hoidon tekemällä toimeksiantosopimuksen tehtävään soveltuvan sijaisen kanssa. Kyseessä voisi olla esimerkiksi hoidettavan muu omainen ja hoitopaikkana hoidettavan oma koti ja tutut ympyrät. Tätä mahdollisuutta ei ole vielä toteutettu riittävästi.
Kansallinen omaishoidon kehittämisohjelma päättyi keväällä 2014. Uuden lain sopimusomaishoidosta olisi määrä tulla voimaan seuraavan hallituskauden aikana. Meidän on pidettävä huolta, että näin tapahtuu ja että uusi laki kunnioittaa kaikkia hoidon tarpeessa olevia sekä myös tunnustaa omaishoitajien arvon.
Julkaistu Aamupostissa 10.2.2015