Arkistot: lokakuu 2014

Hurjia lukemia työkkäriltä. 572 221 työnhakijaa ja 28 317 avointa työpaikkaa.

Vaikka kuinka leikattaisiin “etuuksia” ja saataisiin “laiskimukset” liikkeelle niin ei meillä riitä töitä kaikille! Työurien pidentämiseen pakottavien toimien sijaan, pitäisi lyhentää viikottaista työaikaa ja päästää myös ihmisiä helpommin eläkkeelle, jos he itse sitä haluavat. Työuran omaehtoisen pidentämisen porkkanana ollut superkertymä voitaisiin palauttaa. Ne jatkaa ketkä siihen kykenee ja haluaa.

Moni on kuusikymppisenä tai jo allekin siinä pisteessä, ettei jaksaisi enää tulosvastuita ja työelämän kiivastahtisuutta vaan mieluummin antaisi työnsä jollekin nuoremmalle, jolla perhe elätettävänä ja elämä rakennettavana. Moni kituuttaa jaksamisen äärirajoilla töissä loppuajan vain siksi, että saisi pientä eläkettä kerrytettyä niin että pärjää. Sairaudet tai kuolo ehtii korjata, ennen kuin siitä eläkeajasta ehtii nauttia, se lieneekin tarkoitus.

Ihmisten pitäisi antaa olla ihmisiä. Elää. Moni isovanhempi esimerkiksi hoitaisi mielellään lastenlapsiaan, auttelisi vanhainkodissa tai tekisi muuta vapaaehtoistyötä, jos vain se oma toimeentulo olisi turvattu. Rankimmassa tilanteessa ovat he, ja samalla isoimman panoksensa yhteiskunnalle antavat, joilla palkkatyön viimeisten vuosien lisäksi on vielä omat vanhemmat ja mahdollisesti osittain lapsenlapset hoidettavana. Perustulo auttaisi tässäkin, ja vapaus valita miloin sen raadannan lopettaa.

Olin edustamassa seurakuntavaalien valitsijayhdistystämme ja ehdokaslistaamme viime viikon torstaina Hyvinkäällä Vehkojan seurakuntakeskuksen Torstaitovissa. Tunnelma oli lempeä, siihen saakka kun alkoi pommitus seurakunnan taloudesta. Olin pihalla kuin lumiukko, ennen kuin sain hiukan kiinni asiasta. Eipä siellä kyllä kovin paljon vahvemmin pärjänneet hekään, jotka nykyisessä kirkkovaltuustossa istuvat. Mutta oppia ikä kaikki, sanotaan.

Tässä tilaisuuteen valmistelemiani ajatuksia.

 

Tulkaa kaikki -liike haluaa herättää rehellistä keskustelua kirkon perustehtävästä ja lisätä erilailla ajattelevien vaikuttamisen mahdollisuuksia. Liikkeen ohjelman keskeisimpiä tavoitteita ovat keskustelun ja päätöksenteon avoimuus sekä kaikenlaisen syrjimisen ehkäiseminen, oli syrjinnän kohteena sitten naispappi tai johonkin vähemmistöön kuuluva seurakuntalainen tai seurakunnan työntekijä.

Aikaan sidotut ihmiskäsitykset, maailmankuvat ja elämänohjeet eivät ole uskon perustotuuksia.

Kirkon on aina täytynyt arvioida ne uudelleen. Jeesus itse hylkäsi isien perinnäissäännöt. Luther poisti pappien selibaatin. Uudelleenarvioinnit ovat tarpeen myös meidän aikanamme.

Kirkolliset toimintarakenteetkaan eivät ole uskon perustotuuksia.

Kirkon toiminnan tulee olla helposti lähestyttävää ja ennakkoluulotonta. Avoin vuorovaikutus antaa kirkon jäsenille mahdollisuuden osallistua yhteisiin päätöksiin.

Kirkossa on tuettava rehellistä keskustelua. Turhat esimerkillisyyden kulissit on purettava.

Myös eri kirkollisten ryhmien välille on rakennettava luottamusta ja sovintoa, jotta pystymme yhdessä jakamaan sekä henkisetä että aineellista hyvää oman maamme ja maailman vähempiosaisten kanssa.

Erityisen tärkeää mielestämme on, että kirkon yhteyteen pääsevät ne, jotka tuntevat tarvitsevansa sitä, mutta jotka pettyneinä ovat jo jättäneet sen.

Voimaton viivytystaistelu jäsenkatoa vastaan ei riitä. Kirkon on käytävä avoimeen kamppailuun saadakseen takaisin myös ne, jotka ovat jo lähteneet. Kirkko voi muuttua, kun me muutumme.

Mielestämme diakonia on nykyisessä eriarvoistumisen yhteiskunnassa seurakunnan tärkein tehtävä, sitä kautta myös evankeliumin sanoma saadaan ihmisten tietoisuuteen.

Hyvinkäällä pidämme tärkeänä mm. Sääksin virkistystoiminnan ylläpitämistä ja resurssien mukaan kehittämistä jatkossakin. Kyse on merkittävästä virkistyspalvelusta, ja seurakuntalaiset ovat ilmaisseet huolensa sen säilymisen puolesta.

Haluaisimme myös helpottaa vapaaehtoisten taakkaa ja kasvattaa ihmisten halua tehdä vapaaehtoistyötä vanhusten ja sairaiden parissa. Kynnyksen lähteä mukaan pitää olla matala, koska pienilläkin asioilla on iso merkitys. Vapaaehtoistyön pitää olla kannustavaa eikä heti ensi töikseen saa läkähdyttää ihmisiä velvollisuuksien alle.

Diakonia on osa jokapäiväistä elämää ja Kristuksen kirkko on kaikille.

 

Tulkaa kaikki- valitsijayhdistyksen listalta ehdokkaanamme Hyvinkäältä ovat

Jukka Ihalainen 88

Hellä Parikka 89

Riika Raunisalo 90

Viime perjantaina vietettiin valtakunnallista Asunnottomien yö-tapahtumaa, myös meillä Hyvinkäällä. Jostain kumman syystä olivat järjestäjät kutsuneet Kokoomuksen eduskuntavaaliehdokkaan puheenpitäjäksi tilaisuuteen. Millä meriiteillä Kokoomus sai kutsun esiintyä yksinoikeudella Asunnottomien yössä? Eiköhän ks. puolue ole iso syyllinen siihen, ettei maassamme riitä kohtuuhintaisia asuntoja kaikille. Vai vaikuttiko asiaan järjestäjien yhteistyö Hyvinkään Liikenteen kanssa? Rahalla saa ja hevosella pääsee, niinkö? Sen varmasti Hyvinkäänkin asunnottomat hyvin tietää. Rikkaat omistavat useita asuntoja ja heillä on varaa pitää niitä jopa tyhjillään, osa väestä taas ei pysty itselle kotia hankkimaan, vaan majailee muiden nurkissa tai taivasalla. Tähän joukkoon lukeutuu nykyään yhä enemmän myös lapsiperheitä.

Asunnottomuuteen voi moni asia johtaa, on olemassa melkein yhtä monta ja erilaista tarinaa kuin on asunnottomiakin. Asunnottomien yössä ihmisten kanssa jutellessa kuitenkin opin sen, että ainoa todellinen syy asunnottomuuteen on viime kädessä köyhyys. Asunnon menettämisen taustalla voi olla erilaisia tarinoita, mutta jos on esim. mielenterveysongelmainen tai vaikkapa avioeron läpikäynyt ja samaan aikaan rikas, tuskin on asunnoton.

Oli köyhyyteen ja asunnottomuuteen ajautumisen syy mikä tahansa, itse aiheutettu, työttömyyden ja kiristyvän markkinatalouden seuraus, vuokra-asuntojen vähyys tai puhtaasti sattumien summa, on jokaisella ihmisellä kuitenkin oikeus kattoon päänsä päälle. Oikeus asumiseen on siis mielestäni katsottava ihmisoikeudeksi, eikä asunnon puuttumista tule hyväksyä missään olosuhteissa. Siksi kuntien ja valtion tulee turvata asuminen ja kunnat on saatava sitoutumaan kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen rakentamiseen.

Hyvinkäällä on kaupungin vuokra-asuntoyhtiö sitoutunut rakentamaan joka toinen vuosi uusia vuokra-asuntoja, näin ei ole kuitenkaan tapahtunut. Se ei riitä, että kaupungissamme rakennetaan isojen rakennusliikkeiden voimalla taloja ja asuntoja, esim. keskusta-alueelle on parissa vuodessa noussut useita kerrostaloja, sillä ne ovat ns. kovan rahan taloja mihin ei tavallisella duunarilla työttömästä puhumattakaan ole varaa. Kohtuuhintaista vuokra-asuntorakentamista ei ole kaupungissamme harjoitettu vuosikausiin. Kaupunki jopa myy vuokra-asuntojaan pois, viimeisimmät Paavolasta ihan alehinnalla. Niin kuralla ei kaupunginkaan talous ole, koska aikeissa on kuitenkin lähivuosina rakennuttaa suurlukio sekä muita isoja investointeja mm. keskusta-alueelle.

Kaupungin hallitus tosiaan vastikään päätti myydä Paavolasta vuokratalo Lomahaan. Uusi talon omistaja on luvannut asuntojen jäävän vuokra-asunnoiksi. Kuulostaa hyvältä, ehkä mitään varsinaista vahinkoa ei tapahtunutkaan? Kuitenkin on erittäin epätodennäköistä, että yksityinen omistaja, siis kiinteistösijoittaja ei vuokria nostaisi. Nythän Lomahaassa on ollut kaupungin ehkä halvimmat vuokrat ja asukkaiden vaihtuvuus pientä. No, mihinkä sitä kukaan kotoaan lähtisikään. Mutta kohta voi joutua lähtemään, jos vuokria nostetaan. Osalle asukkaista vuokran nousu ei välttämättä aiheuta ongelmia, ja he jotka ovat oikeutettuja asumistukeen, pystyvät kattamaan ainakin osan vuokran noususta valtion tuella. Osa siirtyy kuitenkin varmasti kaupungin vuokra-asuntojonoon. Osa saattaa joutua hakemaan kaupungilta toimeentulotukea. Kuka voittaa ja käärii rahat?

Päättäjien olisi rohkeammin puututtava tähän hulluuteen, mistä ei ole seurauksena kaupunkilaisille kuin lisäkuluja ja jopa ihmisoikeudellisia ongelmia.

 

Tämä kirjoitukseni on lähetetty 20.10.2014 Aamupostin mielipidepalstalle.

Raikas syysaamu meni Hyvinkään Seudun Urheilijoiden Ruskaretkellä. HSU:n jäsenet olivat järjestäneet hauskan luontopolun tietokilpailuineen ja muine aktiviteetteineen. Reitti kulki kauniissa Sveitsin luonnonpuistossa 2-3km matkan. Sampo-pojan ja Arttu-koiran kanssa matkanteko oli sen verran rauhallista että kiirus tuli jo päivän seuraavaan tapahtumaan.

Äkkiä siis kesäkeitolle kotiin, jotta matka Vantaalle Hiekkaharjun Puistokulmaan voisi alkaa. Ohjelmassa on siis Uudenmaan Vasemmiston Maakuntajuhlat, Keravan valtuutetun Pia Lohikosken ideasta lähtenyt vanhan perinteen elvyttäminen. Luvassa on puheita, laulua, eduskuntavaaliehdokkaiden esittelyä, kahvittelua, runonlausuntaa ja lapsille omaa ohjelmaa Pioneerien järjestämänä.

Nyt kiiruusti vaatteet päälle, pojalle vähän evästä mukaan autoon, eduskuntavaaliehdokas-nimikyltti rintaan ja hymy naamalle ja menoksi.

Ja mikäs tässä on hymyillessä kun luvassa on hieno iltapäivä tovereiden kanssa!